Hyvän kartturin merkitys

Silloin kun rallikilpailut vielä käytiin yleisillä teillä, oli kakkoskuljettajan tehtävänä olla kirjaimellisesti kartanlukija, eli lukea karttaa. Tänä päivänä kakkoskuski lukee nuotit eli ajo-ohjeet kuljettajalle niin sanotusta nuottivihkosta ja pitää huolen oikean rytmin säilymisestä erikoiskokeen edetessä. Hänen tehtävänään on myös huolehtia auton saapumisesta aikatarkastusasemille oikeaan aikaan sekä siihen liittyvistä asiakirjoista.

Kakkoskuskin eli kartturin puhuessa, joskus huutaessa ääneen nuotteja kuljettaja voi keskittyä täysin ajamiseen ja hän saa selkeän kuvan siitä, minkälaisia haasteita rata on tarjoamassa sekunti sekunnilta. Vaikka on olemassa niin kutsuttuja ”pimeitä”, kilpailuja, koska niitä ei saa nuotittaa eikä rataan saa muutenkaan käydä tutustamassa etukäteen, saa rallin erikoiskokeet yleensä nuotittaa.

Käytännössä nuotitus tapahtuu niin, että kuljettaja tutustuu kartturin kanssa rataan, tähän on yleensä varattu pari päivää ennen kisoja. Rata pitää ajaa nopeusrajoituksia noudattaen ja yleensä kilpailun järjestäjät valvovat tätä. Kuljettaja sanelee kartturille nuotit, jotka tämä kirjaa ylös. Jokaisella kuljettajalla on oma nuottikielensä, jota hän käyttää, mutta yleensä nuotit koostuvat numeroista ja kirjaimista. Seuraavaksi kuljettaja ja kartturi ajavat radan toisen kerran läpi kartturin puhuessa nuotteja ja kuljettaja tässä vaiheessa tekee yleensä tarkennuksia ja korjauksia. Nuotteja saatetaan korjata myös itse kisan aikana.

Samoja nuotteja voidaan käyttää pohjana samoissa kilpailussa seuraavanakin vuonna. Jos esimerkiksi auto kuitenkin vaihtuu, täytyvät nuotitkin kirjoittaa uusiksi.